Jon 1 | FinSTLK2017 | STEP | Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:

Jonah 1

Profeetan kutsu, tottelemattomuus ja rangaistus

1 ^{▼▼Kirja kertoo omalaatuisesta profeetasta, Joonasta, jolla oli vietävänä Jumalan sana pakanalliselle Niinivelle, mutta joka kateudesta ei tahtonut sitä tehdä, vaan lähti vastakkaiseen suuntaan, Espanjaan. Joona oli Aamoksen ja Hoosean vanhempi aikalainen Pohjoisvaltakunnassa Jerobeam Toisen aikana ja Jesajan ja Miikan aikalainen Etelävaltakunnassa. Joonan joutuminen suuren merieläimen vatsaan ja sieltä pelastuminen on aiheuttanut paljon pilkkaa epäuskoisissa. Siihen sopii erään uskovan sana: Jos olisi Raamatussa sanottu, että Joona nieli meripedon, uskoisin senkin, koska Raamattu sen kertoisi. Jeesus vahvistaa Joonan historiallisuuden viittaamalla kärsimykseensä ja ylösnousemukseensa, Matt. 12:39ss.; 16:4; Luuk. 11:29–32. Joona tuli lopulta Niiniveen ja julisti parannussaarnansa.}Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2 "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan, sillä heidän pahuutensa on noussut kasvojeni eteen."

3 Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ^{▼▼ Jaafo eli Joppe eli Jaffa oli satamakaupunki Välimeren rannalla 55 km Jerusalemista luoteeseen.} ja löysi laivan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. 4 Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään. 5 Merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa, ja heittivät mereen tavaroita, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja nukkui raskaasti. 6 Laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Miksi nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku."

7 Sitten he sanoivat toisilleen: "Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut." Mutta kun he heittivät arpaa, arpa lankesi Joonalle. 8 Niin he sanoivat hänelle: "Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on maasi ja mistä kansasta olet?"

9 Hän vastasi heille: "Minä olen heprealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan."

10 Miehet pelästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä. Hän oli näet ilmaissut sen heille. 11 He sanoivat hänelle: "Mitä meidän on tehtävä sinulle, että meri tyyntyisi meille?" Sillä meri myrskysi myrskyämistään. 12 Hän vastasi heille: "Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyyntyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni."

13 Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi myrskyämistään heitä vastaan. 14 He huusivat Herraa ja sanoivat: "Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niin kuin sinulle on otollista." 15 He ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostaan. 16 Miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.